Tekstit

Yksinäiset (Lyhytproosa #3)

2047, Sapporo Mainostaulun tyttö pitelee vakuuttavasti käsissään Umbron uusia lenkkitossuja. Ne ovat punaiset, joiden keskellä lainehtii valkoinen raita. Se muuttaa väriään sään mukaan. Viereisessä mainostaulussa mainostetaan umeshua. Se on lähes kultaista nestettä lasipullossa, johon kuvittelisi sisään alkoholin sijasta purjelaivan. Molemmilla on sama tarkoitus, seilata pois ihmisyyden solmuista. Otan sauhut sähkötupakastani, johon olen laittanut uudeksi mauksi salaman. Se kihelmöi ympäri kehoani. Musta kissa lähestyy minua. Sapporon yössä näkee paljon vapautensa menetettyjä sieluja. Kyykistyn ojentamaan käteni ja kissa puskee sormiini.  – Mikä on nimesi?, kysyn. – Asami, hän vastaa minulle telepaattisesti. Nuoren, ehkä juuri ja juuri kaksikymppisen, naisen ääni solisee aivojeni mielihyväkeskukseen. – Mitä sinulle tapahtui? Kissa puskee vielä nilkkoihini ja lähtee sitten viekkaasti kujasta pois. Veikkaan, että hän on pettänyt vanhempiensa luottamuksen. Huonosti mennyt opiskelu, työura

Koala (Lyhytproosa #2)

Merenrantakaupungin keskellä virtaa joki, jota seuraamalla pääsee kuuluisalle teatterisillalle. Sitä koristaa eriväriset sateenvarjot kuuluisasta ranskalaisesta musikaalista. Siltaa vastapäätä lepää yön suojeluksessa vanha, mutta hyvin säilynyt ravintolan ulkoilmalava. Siinä esitetään kesäisin kabaree-näytöksiä, jotka saavat terasseilla istuvat ihmiset nousemaan pintaan arjensa syvyyksistä – takaisin elämään. Välillä kesäillan turkoosi kehystää tapahtumaa taivaan kautta. Lavalla on taianomaisia hetkiä, joiden syntymistä uudelleen pitää odottaa vielä puoli vuotta. – Tiesitkö, että tuolla esiintyi lady Patricia elokuun ensimmäisenä viikonloppuna? Hän sai kaikki tuntemaan olonsa vapaaksi, Yami-kenguru sanoo. Hänen lapsensa, Yoona, on vaipumassa uneen äidin turvallisessa pussissa. Silmät kurkistavat odottavasti pienistä raoista ihmeellisiä tapahtumia, jotka saisivat hänet heräämään. Nyt kuitenkin luomet sulkeutuvat ja pää kallistuu enemmän pussin sisään. – On kummallista, kun täällä on nii

Dyynit (Lyhytproosa #1)

Dyynit muuttuvat kultaisiksi laskevan auringon toimesta ja sen alla, kuin sädekehänä, nainen saapuu kojootit ympärillään. Ne ujeltavat tyynesti naisen isän laulamaa melodiaa, kelluttaen sointuja sydämen aaltojen päällä. Naisen enkelin siivet väreilevät kojoottien laulun voimasta. Muistan elävästi, kuinka leikimme lapsina aukiolla, josta avautui näkymä Arabianmerelle. Moni pilvi oli muuttunut ohueksi haituvaksi ja saanut tuomion kadotukseen, kuten lapsuutemme – viattomuuden viimeisinä päivinä. Taivas kirkastui syvänsiniseksi mereksi, kun lupasimme löytää toisemme aikuisina uudestaan. Kun lähdit matkaan perheesi kanssa maailman toiselle puolelle, odotin aukiolla vuosikaudet, että tulisit takaisin hyräilemään ja tanssimaan isäsi antaman soittorasian tahdissa.  Pidän pientä puista laatikkoa turhaan käsissäni, sillä kojootit tekevät musiikillisen työn soittorasian puolesta. Ne hidastavat kulkuaan ja ryhmittäytyvät puolikuuksi naisen taakse. Hän näyttää kädellään viiruista hiekkaa, joka saa

Jälleennäkeminen

Televisiossa näytettiin erikoislähetystä maanvyöryn jälkiseurauksista. Likaisessa kuoressa potevia, erilaisissa asennoissa makaavia, kuolleita ihmisiä. Anselmi oli tullut kotiin töistä, rojahtanut sohvalle, avannut television ja alkanut katsoa asiantuntijoiden analyysejä. Välillä näytettiin lisää kuvia maanvyöryn tuhoisasta voimasta. Lähetys oli kestänyt tunnin, kun Anselmi nukahti. Hän oli ensin vastustellut silmäluomiensa pudotusta ja lopuksi luovuttanut – antanut unen sulkea ne. Hei, hänelle sanottiin lempeästi. Olkapäätä silitettiin empaattisesti. Takaraivon alla oli farkkujen peittämä reisi. Anselmi avasi silmänsä äänelle ja näki yläpuolellaan entisen luokkatoverinsa kasvot. He olivat nähneet viimeksi valmistumispäivänä, muutama vuosi sitten. - Ovi oli jäänyt auki, Heimo sanoi ja siirsi nilkkojaan, toistensa päältä erilleen. Jalkapohjat laskeutuivat äänettömästi harmaalle matolle. Anselmi ei jaksanut vastata tai ylipäätään puhua. Silmät sulkeutuivat ja ympäristön ään